Kun
media pääsiäisen alla käsittelee kristillisen pääsiäisen viettoa, se on
uskontojournalismia. Aihe on uskonto, sen ajankohtaisuus, ja siitä kerrotaan
journalistisin muodoin ja menetelmin.
Mutta
uskonnottomuuden näkökulmasta tätä voi pitää ongelmana, tai ainakin vapaa-ajattelijain
liiton pääsihteeri Esa Ylikoski näkee asian näin: ”Katsomuksellisissa kysymyksissä uskonnottomien
ihmisten näkökulmat pääsevät esiin hyvin harvoin. Uskonnottoman pitää milteipä
herätä kuolleista, jotta hänet kelpuutettaisiin Helsingin Sanomien
pääsiäisnumeroon kertomaan katsomuksellisesta ajattelustaan.”
Ylikoski
kirjoittaa vapaa-ajattelijain liiton sivustolla erityisesti Helsingin Sanominen
uskontojournalismista.
Väkisinkin
tulee mieleen ajatus, miksi uskonnottoman pitäisi kertoa näkemyksensä juuri uskonnon
juhlapäivänä, joka ei ole hänen juhlansa. Eikö se ole hieman epäkohteliasta tai
tahditonta? Eikö seuraava viikko sopisi yhtä hyvin oman maailmankatsomuksen
esilletuomiseen?
Vapaa-ajattelu,
ateismi, uskonnottomuus ideologiana ja jopa välipitämättömyys kaikkea
katsomuksellisuutta kohtaan ovat myös uskontojournalismin aiheita. Elämän- ja
maailmankatsomukset kuuluvat samaan
ihmiskunnan olemiseen ja syvään pohjavirtaan kuten uskonnotkin. Journalismilla
on velvollisuus käsitellä myös niitä, kutakin ajallaan, ei laittaa niitä pelkästään
toisiaan vastaan. Tosin käytännössä jokainen media tekee ovat vastakkainasettelunsa omista arvolöhtökohdistaan käsin.
On hyvä, että uskontojournalismista puhuvat myös vapaa-ajattelijat, sillä he ovat yksi sen kohteista. Median puhe uskonnottomuudesta on uskontojournalismia.
- Olli Seppälä -